Huru-ukot tiedote

Kauko Sormunen, 78 v, ja Eero Toppinen, 71 v, vanhainkodin seinien sisäpuolella, välissä sairaanhoitaja Hilkka Pärssinen. Kaikilla kolmella kaipuuta rakkauden suuntaan, menneeseen tai tulevaan. Humoristinen, elämänmakuinen pikku pläjäys.

Huru-ukoilla on vielä virtaa ja voimaa vaikka mihin, ainakin puheissa. Tule itse katsomaan ja kuulemaan miten karjalainen haastelee puutaheinää, mutta eipä varsinais-suomalainenkaan aivan faktoissa pysy.

Esitykset Wallilan Kartanossa, ohjaus Jari Luolamaa

Huru-ukot muistelevat menneitä laulaen

Uudenkaupungin teatterin kevään viimeinen ensi-ilta Huru-ukot on hieman vajaa tunnin mittainen näytelmä kahdesta vanhasta miehestä ja heidän hoitajastaan. Kauko on iloinen karjalaisukko, jolla välillä muisti pettää ja Eero varsinais-suomalainen äijä, jolla pettää ainakin muoviset polvet. Ukot muistelevat vanhoja, kehuvat kilpaa vaivojaan, ottavat pienet näkäräiset ja sitten taas lauletaan. Erimielisyyksiltäkään ei voida välttyä, riitaa tulee tietenkin naisista. Homma meinaa mennä tappeluksi, mutta kaikesta selvitään.

Hoitokodin hoitaja Hilkka Pärssistä vaivaa rahapula ja mieshuolet, mutta työt on tehtävä. Ukot ovat välillä hankalia, mutta osaavat kyllä olla mukaviakin ja välillä pistetään oikein tanssiksi.

Vaikka näytelmän päähenkilöillä on omat vaivansa, niitä ei kuitenkaan näytelmässä ruodita, vaan ne ovat vain osa heidän arkeaan. Hoitokodissa vietetään aika tavallista elämää, tosin välillä kinastellaan aika paljonkin. Mutta ei se niin paljon haittaa, jos toinen sattuu hetken olemaan Suezilla, kyllä hän kohta sieltä takaisin tulee.

Näytelmä sisältää kymmenkunta tuttua laulua: Kulkurin valssi, Ilta skanssissa ja Elämää juoksuhaudoissa. Laulut säestää harmonikalla Esko Luonsinen.

 

Wallilan Kartano sijaitsee Uudessakaupungissa pääkadun päässä wallilanmäen päällä, josta avautuu hienot näköalat niin merelle kuin kaupunkiinkin päin.

Wallilan historiaa
1600-luvulla Uudenkaupungin perustamisen aikoihin, Vallinmäki oli vielä paljaskallioinen ja sen ainoat rakennukset olivat tuulimyllyjä joiden vuoksi mäkeä kutsuttiin siihen aikaan Myllymäeksi. 1700-luvulla venäläisten isännöidessä Uudessakaupungissa Ison vihan aikaan he rakensivat mäelle multavallin josta mäki sai nykyisen nimensä Vallinmäki. 1800-luvulla mäkeä ryhdyttiin muuttamaan puistoksi, ja se onkin Uudenkaupungin vanhin puisto.
Wallilan rakennuksen alkuperäiset piirustukset ovat vuodelta 1877 ja rakennus on valmistunut vuonna 1880. Rakennuksen arkkitehtinä toimi F.A. Sjöström. Wallila rakennettiin alkuperäisesti tanssi- ja ravintolapaviljongiksi, jona se on toiminutkin. Ravintola nimettiin alun perin Valhallaksi, mutta sijainnin takia sitä alettiin pian kutsua Vallilaksi. Aluksi yläkerran juhlasalia pidettiin ylemmän luokan ravintolana ja alakerrassa toimi maineikas meri- ja työmieskapakka nimeltään Roistola.
Uusikaupunkilaiset Aallon sisarukset pitivät ravintolaa aina vuoteen 1967 saakka. Ravintola oli silloin tarkoitus purkaa uuden hotelli- ja ravintolarakennuksen tieltä mutta purkutöitä ei koskaan aloitettu. Rakennus vuokrattiin autotehtaan kerhotilaksi muutaman vuoden tyhjillään olon jälkeen.
Vuonna 1980 välttämättömien korjausten suorittamiseksi omistajiksi tulivat sekä Uudenkaupungin telakka että Kemira. Myöhemmin myös Uudenkaupungin kaupunki tuli osaomistajaksi. 1994 yritysten osuudet siirtyivät kaupungille ja vuonna 1995 kaupunki myi kiinteistön yksityishenkilöille.
Marraskuussa 2013 Wallilan otti pyöritettäväkseen Aline Catering Oy. Laitilalainen nuori yrittäjäpariskunta myy Wallilan Kartanoa niin juhla- kuin kokoustilanakin. Wallilassa on nykyään myös oma pitopalvelu joka tekee laadukasta ja puhdasta lähiruokaa. Ruoan kulmakivi on laadukkaat ja tuoreet raaka-aineet. Aline Catering järjestää Wallilassa myös julkisia tilaisuuksia kuten juhlalounaita, tansseja, konsertteja yms. Kesällä Wallila toimii myös lounasravintolana.