YLI SATA VUOTTA TEATTERIA UUDESSAKAUPUNGISSA
Erkki Sirkiä/ajantasaistanut Katja Laine
Uudessakaupungissa on harjoitettu säännöllistä teatteritoimintaa jo yli sata vuotta, mutta vasta viimeisten sotien jälkeen vuonna 1947 perustettiin nykymuotoinen Uudenkaupungin Teatteri kannatusyhdistyksineen, joilla siis on ikää kohta 80 vuotta. Tähän aikaan mahtuu loisto- ja laskukausia, jotka johtuvat paljolti ympäröivistä olosuhteista mutta myös kunkin ajan ihmisten teatterinrakkauden voimallisuudesta.
1900-luvun alkupuolella Uudessakaupungissa toimi useita eri harrastajanäyttämöitä, jotka osittain seurasivat toisiaan, osittain kilpailivat keskenään. Tällaisia olivat Raittiusseura Kasvin näyttämö, Uudenkaupungin työväennäyttämö ja VPK:n näyttämö sekä eräät muut epäsäännöllisemmät seuranäyttämöt. Katsojia riitti suureen määrään ensi-iltoja, mutta tyypillistä oli, että näytöksien määrä jäi vähäiseksi ja sama harrastajien kantajoukko esiintyi kilpailevilla näyttämöillä. Näytelmien valinta vaihteli laidasta laitaan, pelkäämättä tartuttiin näytelmäkirjallisuuden suurimpiin teoksiin, mutta vahva osuutensa oli myös kevyellä ja kotimaisella viihteellä.
Kirjavaan tilanteeseen haluttiin sotien jälkeen selkeyttä, laatua ja säännöllisyyttä, jopa ammattimaista voimaa harrastajien lisäksi. Niinpä monien neuvottelujen jälkeen 5.9.1947 pidettiin kaupungintalolla Uudenkaupungin Teatterin kannatusyhdistyksen perustava kokous. Kaupunginvaltuusto oli luvannut 80.000 markan alkuunlähtösumman, turkulainen K.E. Merilä lahjoitti lisäksi 20.000 markkaa ja kannatusjäsenten koemerkintäkin oli lupaava. Viidentoista osanottajan kokouksessa johti puhetta tiemestari Lauri Pajunen ja sihteerinä oli toimittaja Erkki Perälä. Kannatusyhdistyksen tarkoituksena oli vakinaisen teatterin aikaansaaminen ja ylläpito sekä näyttämötaiteen edistäminen Uudessakaupungissa.
Ensimmäiseen johtokuntaan tuli puheenjohtajaksi Lauri Pajunen ja jäseniksi äänestyksellä tunnettu kuvaamataidon lehtori Elin Uino, Jorma Jalo, Hiski Mikkonen, Väinö Konttinen ja Erkki Perälä. Näin luotiin pohja kaupungin yhteiselle teatterille, joka on osoittanut elinvoimaisuutensa ehkä paremmin kuin perustajat uskalsivat odottaakaan, vaikka Thalian liekki on välillä lepattanut heiveröisenäkin.
Harrastajateatterille haluttiin heti alussa vankka ammattilaispohja. Johtajaksi valittiin kolmesta hakijasta Yrjö Syllberg ja vakituiseksi naisnäyttelijäksi Säde Matikka. Iltanäyttelijöiksi tuli ennestään tuttua harrastajakaartia kuten Sirkka Männistö (myöh. Metsäsaari), Evi Rannikko, Anna Holvitie, Terttu Salmela, Auvo Jokinen, Taisto Hellman, Veikko Porkka, Seppo Jalo, Matti Lehtola, Taisto Aho ja Jorma Jalo. Ensimmäinen näytelmä Croninin ”Jumalat hymyilevät” sai hyvän vastaanoton, ”Ruma Elsa” vielä paremman, ”Kalle Aaltosen morsian” oli jo yleisömenestyskin, Munckin ”Sana” edusti ensimmäisen vuoden vakavinta linjaa.
Ammattilaisten pysyvyys oli kuitenkin enimmäkseen heikkoa. Syllbergin tilalle tuli heti ensimmäisenä vuonna johtajaksi Aili Heickell, sitten Toivo Kaunonen ja Jaakko Jokelin. Kukin pysyi toimessaan vain pari vuotta ollen tuttuja myös muiden seutujen näyttämöiltä. Vakinaisina näyttelijöinä olivat samoin lyhyitä aikoja Jorma Jalo, Sirkka Metsäsaari, Pirkko Kiviluoto, Ensio Niiranen, Unto Laakso ja Lauri ”Jerry” Koskinen, joka toimi pääasiassa lavastajana. Kuuden hengen ammattiteatteria ei neljän tuhannen asukkaan kauan elättänyt, joten 1940-luvun loppuun mennessä oli ammattilaismiehitys lopetettava.
Tämän jälkeen työskenneltiin ainoastaan palkatun johtajan johdolla, ja saatiin pysyvämpiä johtajiakin, Ensio Niiranen tuli johtajaksi 1953 ja hänen jälkeensä uudelleen pedagogiohjaaja Aili Heickell 1958-62. Työ oli antoisaa ja tuloksellista harrastajavoimin eikä laatu lehtiarvostelujen mukaan ainakaan huonontunut. Kiertuetoiminta Vakka-Suomessa oli myös vilkasta, vierailut ulotettiin jopa Hinnerjoelle asti, jossa Uudenkaupungin Teatteri on pitkään erityisen suosittu. Evi Rannikko, Irja Ilo, Olli Rannikko, Mimmi Airikka, Oiva Porkka, Raili Hellsten, Urpo Hellsten, Feliks Rämä, Rainer Damberg, Into Viitanen ja monet muut intomieliset harrastajat tulivat säännöllisesti ramppivalojen loisteeseen. 1950-luvulla alkoi elokuvan mahti kuitenkin viekoitella katsojia ja television yleistyminen lisäsi vastuksia 1960-luvulle tultaessa. Risto Juhani ja Erkki Sirkiä olivat vielä lyhyen aikaa johtajina, kunnes 1964 siirryttiin kokonaan vieraileviin ohjaajiin.
Uusi nousu alkoi 1977, jolloin teollisuuden kasvu oli huomattavasti nostanut kaupunkia herättäen uusia toiveita ja mahdollisuuksia. Vakinaisen johtajan toimi perustettiin uudelleen 13 vuoden tauon jälkeen. Teatterinjohtajaksi valittiin väittelyjäkin aiheuttaneessa valinnassa taas Ensio Niiranen, joka oli välillä toiminut Vaasassa ja Rovaniemellä. Nyt hänen pestinsä kesti yhdeksän vuotta eläkkeelle siirtymiseen asti 1986. Seuraajaksi valittiin nuori mies Varkauden Teatterista, Jukka Tyrväinen, joka toi pysyvästi uuden aikakauden teatterin tekemiseen Uudessakaupungissa, seuranäyttämöhenkisyydestä siirryttiin vaativammille linjoille. Tyrväisellä oli teatterin historian pisin johtajakausi vuoteen 2006 asti. Hänen seuraajakseen valittiin Jari Luolamaa. Tyrväisen aikana hänen lisäkseen Raija ja Pentti Nokkala ovat ohjanneet usein itse kirjoittamiaan suuria tuotantoja. Luolamaa toi tullessaan vierailevat ohjaajat.
Hallituksen puheenjohtajana oli aluksi Lauri Pajunen 11 vuotta, sen jälkeen lyhyitä jaksoja Evi Rannikko ja Tauno Litja, Aarre Heikanen 5 vuotta ja Erkki Sirkiän puheenjohtajakausi on jatkunut yhtäjaksoisesti 1966 lähtien aina vuoteen 2013 asti. Nykyinen puheenjohtaja on Mikko Itäranta.
Vaiherikkaana ja paljon nähneenä toimipaikkana teatterilla oli yli neljän vuosikymmenen ajan Uudenkaupungin työväentalo. Ponnistelut nykyaikaisempiin, toimivampiin ja mukavampiin oloihin pääsemiseksi eri tahoilla tuottivat tulosta vasta kun kaupungin kulttuuritalon ja yksityisen hotellin yhdistelmä toteutui 1980-luvun lopulla. Tuloksena olivat Suomen parhaat harrastajateatterin tilat ja sellaiset ne lienevät vieläkin huomattavan hyvine näyttämövarusteineen, 260 hengen hyvine katsomoineen ja oheistiloineen, joihin liittyy myös hotelli ravintoloineen.
Kulttuurikeskus Crusellin avajaisensi-illassa nähtiin 10.2.1989 komea ”Daniel Hjort”, joka antoi esimakua uudelle teatterikaudelle siirtymisestä Uudessakaupungissa. Vuotuinen katsojamäärä on tämän jälkeen kivunnut säännöllisesti lähelle 10.000 katsojaa.
Kesäteatteritoimintaa oli satunnaisesti harrastettu jo aikaisemminkin, mutta kukoistukseen se nousi 1970 luvulla, jolloin 1977 kaupunki rakensi kesäteatterin Sorvakonniemeen. Näin vuosina kesäteatteri veti säännöllisesti suurimmat katsojaluvut. Samalle paikalle nousi sittemmin kulttuurikeskus-hotelli, joka sai samalla kylkeensä uuden kesäteatterin. Nyttemmin kesäteatteri on purettu ja tilalle rakennettu 2020 kerrostalo.
Uudenkaupungin Teatterin taiteellista tasoa kuvaa kutsu usean kerran valtakunnallisiin teatterikatselmuksiin.
Pitkä historia osoittaa ihmisten tarvitsevan henkistä ravintoa, sitä ilman näivettyy iloinen ja syvällinen kanssakäyminen, ajattelu ja toiminta. Teatteri luo ympäristöönsä tätä elämän apetta voimallisimmin harrastajissaan mutta laajimmin katsojiensa kautta. Moni harrastaja on Uudestakaupungin Teatterin kautta löytänyt itselleen elämäntehtävän ja ammatin.